Joni Skiftesvik – Satama vai niitty?

(Tämä kolumni on julkaistu aiemmin sanomalehti Kalevassa)

Toppilansaaren nimestä on käyty hieman keskustelua Kalevan palstoilla, hyvä niin. Olen toimittaja Tuomo Starcin kanssa samoilla linjoilla: oululaiset mieltävät kaupungin edustan saarikokonaisuuden Hietasaareksi, eivät kolmeksi tai neljäksi eri saareksi. 
Toppilansaari vaikuttaa keinotekoiselta, liian kaukaa historiasta kaivetulta nimeltä. Se oudoksuttaa tämän päivän oululaisia ja etenkin vanhoja hietasaarelaisia. Ehkä olisi kannattanut harkita asiaa pitempään ja kuunnella paikallisten ihmisten näkemyksiä ja mielipiteitä ennen kuin nimi uudelle asunto-alueelle annettiin.

Aika muuttaa nimistöä, mutta jotain toki aina säilyy ja pitääkin säilyä.
Synnyinkotini sijaitsee Martinniemen Kurtinhaudalla niillä kohdin, missä Kiiminkijoki laskee Pohjanlahteen. Mummoni ja äitini nimittivat kotitalomme takana olevia niittyjä ”sataman laidaksi”. Nimitys ihmetytti minua. Kysyin joskus, mistä moinen nimi johtui. Minulle kerrottiin, että isoisäni äiti Susanna Vahtola (s.1858) oli kertonut lapsilleen ja lapsenlapsilleen, että niityt olivat aikoinaan merenpohjaa ja pienet purjealukset kävivät lastaamassa ”sataman laidassa”. Sillä tavalla kostea satama-sana oli siis siirtynyt kuvaamaan kuivaa maata, niittyjä.
Hiljattain sain silmäiltäväkseni Liisa Ervasti-Julkun myötävaikutuksella Haukipudas-seuran testamenttilahjoituksella saamia, Suoma Haapalahden jälkeensä jättämiä vanhoja karttoja. Ne kertovat mielenkiintoisella tavalla kotikulmani maiseman muutoksista, mutta todistavat myös muistitiedon oikeellisuudesta ja tarkkuudesta. 
Vuodelta 1760 peräisin olevassa Kurtinhaudan kartassa mainitsemani satamaniityn paikalla on pienehkö järvi, jonka nimeksi on merkitty Iso satama lachti. Järvestä johtaa jokeen leveä oja. Paikallisen perimätiedon mukaan laivat (jähdit) uivat satamaan Husson ojaa pitkin. Nykyisinkin Husson talon ohitse kulkee etenkin keväisin hyvin vuolas veto-oja.

Vanha kartta siis puhuu lahdesta, vaikka kyseessä on järvi. Todennäköisesti lahti on kuroutunut järveksi ja ilmeisesti se on ollut tuossa vaiheessa jo hyvin matala, sillä kuusitoista vuotta myöhemmin seudulta piirretyssä kartassa, joka sattui käsiini kauppahuone Bergbomin papereiden joukosta Oulun maakunta-arkistossa, järveä ei enää ole. Paikalla on järven sijasta suurehko aidattu alue ja kartassa teksti ”Lukela & Wachtola hemmans äng”, siis kahden talon, Luukelan ja Vahtolan, kotiniityt.
Maannousema ja joen virtaus ovat muuttaneet suuresti Kiiminkijokisuun maisemaa, mutta ihmisten perimätiedossa Kurtinhaudan vanha sisäsatama on säilynyt näihin päiviin asti. Laivoja satamassa lienee käynyt 1700-luvun alkupuolella, tuskin myöhemmin. Paikallisten ihmisten muistitieto kantaa, vaikka mitään konkreettista satamasta ei ole jäänyt jäljelle.
Haukiputaan kunta on vaalinut seudun historiaa nimeämällä Kurtinhaudan kaikista lähimpänä vanhaa satamaa kulkevan tien Satamatieksi. Kaikki satamasta vielä saatavissa oleva tieto kannattaisi kerätä yksiin kansiin.

Joni Skiftesvik