Joomla TemplatesBest Web HostingBest Joomla Hosting
Etusivu Muisteloja Martinniemestä

Jaakko Kaltakarin puhe Martinniemen kesäjuhlassa 10.7.2011

Jaakko Kaltakarin puhe Martinniemen kalajuhlassa 10.7.2011 klo. 12.00

Lapsuuteni ja nuoruuteni Martinniemi

Hyvät martinniemeläiset! Minulla on ilo olla yhteisessä juhlassanne. Olen kiitollinen, että olette suoneet minulle mieluisan tehtävän, muistella lapsuuteni ja nuoruuteni aikoja Martinniemestä. Aikaa on jo kulunut elämässäni 52 vuotta, kun Annikki ja Jussi Kaltakari muuttivat 8 lapsen kanssa Haukiputaan asemakylältä vilkkaaseen Martinniemeen. Kesän alussa 1959 saimme uuden kodin entisen Mikkilän talosta, jossa äitimme aloitti sekatavarakaupan pitämisen. Alakerrassa oli kappaliike ja kaksi huonetta. Yläkerrassa olivat hyvät tilat meille lapsille. Lähinaapurina, oikeastaan samassa pihapiirissä, asuivat Anni ja Heikki Väisänen perheineen. Heistä meille Kaltakarin lapsille ovat jääneet rakkaat ja mieluisat muistot. Naapurisopu oli hyvä ja kanssakäyminen oli luontevaa ja mutkatonta.

Meidän perheemme muistoihin on jäänyt myös toinen naapurimme, Martinniemen työväentalo. Vilkas toiminta ja erityisesti suuret ja mittavat painikilpailut ovat jääneet meidän lasten mieliin Martinniemen työväentalosta. Silloin elimme vielä vanhan työväentalon aikaa. Vanha työväentalohan paloi 1980 luvun alussa.

1960 -luvulla Martinniemi oli vilkas ja vireä tehdaskylä. Rauma-Repolan saha ja massatehdas antoivat töitä monille marttilaisille perheille. Kolmetoista kauppaa palveli martinniemeläisiä. Jokainen kauppias sai elantonsa. Jokaiselle kaupalle riitti asiakkaita. Itse sain koulupoikana auttaa äitiä liikeasioissa, kun isäni kanssa iltaisin kuljetimme polttoöljyastioita martinniemeläisiin koteihin. 50 ja 200 litran tynnyrit kuljetettiin iltaisin koteihin ilman erillistä kuljetusmaksua. Mieluisaa oli koulupäivän jälkeen mennä kaupan tankille, isolle polttoainesäiliölle ja täyttää asiakkaiden monet öljyastiat. Kauppiaan pojalle ja tytöille riitti kullekin omat tehtävänsä kauppiasäidin apulaisina. Isä - Jussin varsinainen päivätyö oli vanginvartijana Oulun Lääninvankilassa. Iltaisin hän ehti auttaa äitiä kauppaliikkeen töissä.

Polttoöljy oli tuolloin ennen öljykriisiä halpaa. Muistaakseni vähän yli kymmenen penniä silloisen markkarahan aikaan oli polttoöljylitra. Sitä raski ostaa kaminoihin, joita hankittiin halvan öljyn aikaan moniin mökkeihin.

Erityisesti on jäänyt mieleen äiti - Annin nopea laskupää. Ostokset hän kirjasi hintoineen isolle puotipaperille, johon ostokset käärittiin, ja pitkänkin ostoslistan numerosarjat hän kävi nopeasti läpi virheittä. Loppusumma vielä tarkistettiin. Silloin ei ollut sähköistä tavaran hinnan tunnistinta kassalla. Kaikki piti hoitaa käsin. Rahat laitettiin veivillä avattavaan kassaan. Joku asiakas tiukan ajan tullen pyysi luottoa ja antoi panttina äidin kassakaappiin kultaiset korvarenkaat tai korut. Tällainen luottamus asiakkaan ja kauppiaan välillä loi pysyvän asiakassuhteen. Kauppias halusi auttaa "miestä mäessä."

Sekatavarakauppa oli nimensä mukainen. Pääartikkelina olivat elintarvikkeet. Mutta kauppapuodista löytyi myös vaatteita, meille pojille mieluisia jääkiekkomailoja ja kotitalouksissa tarvittavia työkaluja.

Periaate oli, että, mitä asiakas tarvitsi, sitä tilattiin tukkuliikkeestä paikan päälle. Ouluun ei tarvinnut välttämättä lähteä harvinaisenkaan tavaran ostossa.

-2-

Kauppojen aukioloajat olivat tuolloin hyvin joustavia. Kun varsinainen kauppa-aika oli päättynyt illalla, saattoi joku asiakas käydä iltamyöhälläkin hakemassa välttämättömiä elintarvikkeita. Ja äiti aina palveli.

Kahvi jauhettiin pavuista. Kahvimyllyssä oli asteikko yhdestä kymmeneen karkeasta kahvijauhosta ohueen saakka.

Voi myytiin isoista valion voiannoksista asiakkaan toiveiden mukaisina määrinä. Maito myytiin isoista meijerin tonkista litramitalla asiakkaan pääläreihin, maitoastioihin. kun asiakas halusi 400 grammaa jauhelihaa, käynnistyi saman tien lihamylly ja pian käärittiin tilattu määrä tuoretta jauhelihaa kääröön.

Tuon ajan kaupoissa oli tunnelmaa. Tärkeimpiin kuulumisiin oli asiakkaalla ja kauppiaalla aina aikaa.

Hyvää yhteistyötä oli myös lähikauppiaiden kanssa. Kun meidän liikkeestä hetkellisesti loppui joku tavara, lähetti äiti jonkun meistä lapsista Lehessuon kauppaan, noutamaan sieltä lainaksi puuttunutta tavaraa. Sen ajan sekatavarakaupoissa asiakkaita palveltiin henkilökohtaisesti.

Martinniemi oli 1960 luvulla vilkas tehdaskylä. Kotimme sijaitsi Rauma-Repolan massatehtaan työntekijöiden pääraitilla. Meidän perhe pääsi osalliseksi tehdaskylän arjen vilkkaasta elämästä.

Erityisesti jäi pikkupojan mieleen Rauma-Repolan sireenin soiminen työpäivien aikana ruokatunnin alkamisen ja työpäivän päättymisen merkkeinä. Pian pillin soimisen jälkeen oli mielenkiintoista seurata autojen ja polkupyörien jonoa. Lähellä tehdasta asuvat kävivät ruokatunnilla kotona syömässä. Jono oli vielä pitempi, kun tehtaan pilli soi työpäivän päättyessä klo. 16.00.

Kesäaikana Martinniemen elämä sykki vilkkaimmillaan. Mieleeni on jäänyt käynnit möljällä, josta laivanlastaajat lähtivät työhönsä. Usein myös tähyilin meren rannasta muiden poikien kanssa retille päin. laskimme mielenkiinnolla laivojen määrää. Martinniemen kylänraitin kesäiseen elämään kuuluivat ulkomaalaiset merimiehet. Erityisesti mustat miehet olivat pikkupojalle ihmetyksen ja hämmästelyn aihe. Heitäkin sai tavata kotikylässä.

Mielenkiintoinen kotinaapurini oli myös yöjunaksi kutsuttu Indrenin talo. Usein kävin siellä ikäisteni kavereiden kodeissa. Monet persoonat ovat jääneet mieleeni tästä usean perheen asuintalosta. Minun lapsuuteni aikana 1960 luvulla yöjunassa oli muun muassa pyöräliike, josta sain koulukaverini Eijärven Erkin kanssa uudet polkupyörät, kun aloitimme keskikoulun Haukiputaan kirkonkylällä.

Martinniemessä olivat hyvät puitteet lasten ja nuorten urheiluharrastuksille. Kerholan kentällä kävimme pojat pelaamassa jalkapalloa ja juoksemassa hiilimurska radalla. Muistan, kun sain 1960 -luvun alussa uudet, ensimmäiset piikarit ja pääsin kokeilemaan niitä Kerholan kentällä. Urheiluseuratoiminta oli vilkasta. Heitto menestyvä painiseura ja Putaan Veikot yleisurheiluseurana olivat minulle tuttuja lapsuuteni Martinniemessä. Uuden kansakoulun painisalilla kävimme pojat harjoittelemassa painimisen aakkosia.

-3-

Usein seurasimme martinniemeläisten oman pojan, idolimme Eero Tapion harjoittelua painisalilla.

Lapsuuden ja nuoruudenvuosien talvet kuluivat rattoisasta mieliharrastukseni jääkiekkoilun parissa. Rauma - Repolan rakentama jääkiekkokaukalo oli varmaankin ainoa pelipaikka silloin Haukiputaalla, joka täytti kiekkoilijoiden toiveet. Ahmojen pelit olivat mielenkiintoisia. Niitä kokoontui katselemaan runsas joukko martinniemeläisiä ja muita haukiputaalaisia jääkiekon ystäviä. Maalivahti "Palle" jäi monen pikkupojan mieleen, sekä lahjakkaat pelaajalupaukset Jouko Kaarlela ja Timo Laurila. Muita Ahmojen pelaajia, jotka muistan, olivat Raimo Tilanto ja Kari Lankela. Ainakin Jouko Kaarlela pelasi jääkiekkoa myöhemmin liigatasolla.

Lapsuuteni ja nuoruuteni Martinniemi on jäänyt mieleeni vireänä ja monipuolisena kylänä. Martinniemeläisten yhteishenki oli hyvä. Kunnioitimme toisiamme erilaisuudesta ja erilaisista lähtökohdista huolimatta. Olimme kavereita ja auttavia toisiamme kohtaan.

Tämä Martinniemen kalajuhlaperinne todistaa vahvasti, että juuremme ovat täällä ja juurillamme on ollut suuri voimavara elämässämme. Vanhetessa usein palaamme juurillemme. Muistamme lapsuutemme kavereita ja haluamme heitä tavata ja vaihtaa kuulumisia vuosikymmenten varrelta. Yhteinen piirre tapaamisissamme on, että puheemme luontevasti menevät lapsuutemme ja nuoruutemme Martinniemeen. Silloin elämä Rauma- Repolan tehtaiden sydämessä sykki. Suuri kiitoksemme menneistä vuosikymmenistä kuuluu Rauma - Repolan hyville patruunoille ja työntekijöille, jotka yhdessä tekivät Martinniemestä ainutlaatuisen. Me kaikki martinniemeläiset olemme saaneet elää yhdessä elämää piipun juurella.

Toivon entisille ja nykyisille martinniemeläisille omasta ja Haukiputaan seurakunnan puolesta Jumalan siunausta ja johdatusta elämäänne! Kiitos Martinniemen Kyläyhdistykselle, joka tekee työtä kotikylämme Martinniemen ja sen asukkaiden hyväksi!

Jaakko Kaltakari

 

 

 
Jaa
Linkkkivinkki!
Kuvagalleriasta
  • Martinniemen kesäjuhlat 2013